Tamara Piilola: Pöheikössä – In the Thick of It

Tamara Piilola (tamarapiilola.com ↗) (s. 1977) on taidemaalari, jonka suurikokoisissa maalauksissa luonto näyttäytyy runsaana, valoisana ja hieman arvoituksellisena. Piilolan maisemat ja kasvillisuus ammentavat valokuvallisesta havainnosta, mutta muuttuvat maalauksessa muistojen, mielikuvien ja vapaan sommittelun kautta uusiksi näkymiksi. Teosten vehreys ja värikylläisyys kutsuvat katsojan lähelle, mutta tuttu luonto ei näyttäydy koskaan aivan sellaisena kuin odottaisi. Piilolan maalauksissa kasvit, puut ja maisemat täyttävät kuvapinnan ja ohjaavat katsetta yksityiskohdasta toiseen. Valo, varjo ja voimakkaat värit rakentavat tiloja, joissa katseen on mahdollista viipyä. Huolellisesti rakennettu sommittelu saa rinnalleen vapaan maalauksellisen ilmaisun: puhtaat värit ja näkyvä siveltimenjälki tuovat kuviin liikettä, ja yksityiskohtien runsaus voi hetkittäin lähestyä abstraktiota. Maisemamaalauksen pitkään perinteeseen kiinnittyvä Piilola tarkastelee tuttua aihetta nykyhetkestä käsin ja etsii luonnosta näkymiä, joissa havainto ja mielikuvitus sekoittuvat. Piilolan työskentelyssä valokuva on tärkeä lähtökohta, mutta valmis maalaus ei ole valokuvan toisinto. Valokuvista, luonnoksista ja niiden pohjalta tehdyistä sommitelmista syntyy maalauksen edetessä jotakin uutta. Piilolaa kiinnostaa erityisesti se, mitä tapahtuu, kun tuttu näkymä irtoaa alkuperäisestä paikastaan ja alkaa elää kuvassa omana maailmanaan. Siksi hänen maisemansa voivat tuntua samanaikaisesti tunnistettavilta ja vaikeasti paikannettavilta. Vuosina 2015–2026 syntyneistä teoksista rakentuva näyttely avaa näkymän Piilolan taiteelliseen työskentelyyn yli vuosikymmenen ajalta. Maisema ja kasvillisuus säilyvät tuotannon kantavina aiheina, mutta niiden kautta avautuu monenlaisia tunnelmia ja maailmoja: vehreitä puutarhoja, tiheitä kasvustoja ja mielikuvituksellisia maisemia, joissa luonnon kauneuteen sekoittuu myös häivähdys katoavaisuutta ja ajan kulumista. Kokonaisuutena näyttely kuljettaa katsojan paikkoihin, jotka ovat yhtä aikaa lähellä ja kaukana – maisemiin, joissa havainto muuttuu muistoksi, maisema mielikuvaksi ja kasvien runsaus lähes omaksi maailmakseen.