Filosofian syysluento: Eksistentiaaliset kriisit ja elämäntaito

Dos. Arto Mutasen filosofian syysluennolla tarkastellaan filosofiaa ja elämäntaitoa. Ihmisen paikka eksistentiaalisten kriisien, kuten ilmastonmuutoksen tai väestöräjähdyksen keskellä, ei ole enää selvä. On tarkasteltava ihmisen roolia ja asemaa osana luonnon kokonaisuutta. Suunta, johon vallitsevat trendit meitä ohjaavat, ei näytä valoisalta. Von Wright, kirjassaan Tiede ja ihmisjärki toteaa, että ”tieteeseen pohjautuva teollinen teknologia jatkaa riehakasta tanssiaan bakkanttisessa huumassa kohti tulevaisuutta. Rinnan tämän kehityksen kanssa luonto saastuu ja raiskautuu yhä pahemmin, ja menetettyjä luonnonvaroja korvataan keinotekoisilla tuotteilla ja uusilla energiamuodoilla.” Me ihmiset ajamme omilla valinnoillamme luonnon yhä pahenevaan kriisiin. Alati kiihtyvä teknis-taloudellinen elämäntapamme ajaa luonnon lisäksi myös meidät ihmiset yksilöinä ahtaalle. Tämä ilmenee yksilötasolla ihmisten alati kasvavana pahoinvointina kaiken yltäkylläisyyden keskellä. Meidän ei tule kiistää päälle kaatuvia ongelmia; ne ovat todellisia ja uhkaavia. Vaikka ongelmat ovat todellisia ja suuria, tulee kyetä näkemään valoa ja toivoa. Ihminen vailla toivoa on sanamukaisesti toivoton, mutta toivottomuus vie elämänhalun ohella myös kyvyn elää. Kriisin herättämä ahdistus ja kärsimys saattavat houkutella etsimään syvempää merkitystä kärsimyksestä. Tällöin kärsimys näyttäytyy jalostavana voimana (teodikea-ajattelu). Toisaalta kärsimyksen tunnustaminen kärsimykseksi voi johtaa päinvastaiseen johtopäätökseen: elämään kuuluu elämään väistämättömänä tarkoituksettomana tekijänä, joten ei ole syytä edes jatkaa elämää lainkaan (antinatalismi). Ei ole selvää jääkö näiden kahden ääripään – avuttomuuden optimismin ja passivoivan pessimismin – väliin elämänarvoista vaihtoehtoa, jossa yksilö voisi rakentaa merkityksellistä elämää etsien parempaa elämää. Von Wrightin metodinen ratkaisu on provokatiivinen pessimismi, joka herättää yksilön aktiivisuuden. Aktiivisen ihmisyyden rakentamiseen ei kuitenkaan riitä provokatiivisen pessimismin heräte, vaan tarvitaan systemaattista orientaatiota. Tätä ei löydä self-help -oppaista, vaan laajemmasta filosofis-pedagogisesta ajattelusta, jota antiikin kreikkalaisessa ajattelussa kutsuttiin paideiaksi. Paideian merkitys on erittäin laaja sisältäen elementtejä kasvatuksesta aina koko sivilisaatioon. Tämä ajattelumalli on periytynyt meille filosofian tradition ja kasvatustradition välityksellä. Esityksessä tarkastelemme filosofisesti sitä jännitteistä kenttää, jossa yksilöt ja yhteisöt joutuvat rakentamaan itseään ja yhteisöään. Tarkastelussa painottuu filosofisen toiminnan rooli yhteisön ja yksilön rakentumisen prosessissa eli filosofia elämäntaidon tukijana. Kurssin varaustilanne: ilmoittaudu jonoon. Opetuskieli: suomi Opettaja: Mutanen Arto Hinta: Syksy 0,00 € Alennukset: Ei alennusta