Sibbe Live!: Bel Canto – sonaatteja ja oopperaa

Harri Sippel, alttoviulu, Pasi Helin, piano Ohjelma Johann Nepomuk Hummel (1778–1873) Sonaatti alttoviululle ja pianolle op. 5 nro 3 Luukas Hiltunen (s. 1996) Sonaatti alttoviululle ja pianolle ’Lyyrinen’ ( kantaesitys) Henry Vieuxtemps (1820–1881) Capriccio sooloalttoviululle op. 55 ’Hommage á Paganini’ Gaetano Donizetti (1797–1848) Marien aaria ’Il faut partir’ oopperasta Rykmentin tytär Félicien David / H. Vieuxtemps (1810–1876) Hymne á la Nuit sinfonisesta oodista ’Le Désert’ Vincenzo Bellini (1801–1835) Norman aaria ’Casta diva’ oopperasta Norma Bel canto (kaunis laulu) kuvailee terminä varsinkin italialaisessa oopperassa kukoistanutta laulutyyliä, joka korostaa mahdollisimman kaunista äänensävyä. Harri ja Pasi haluavat ymmärtää bel canto-käsitteen kuitenkin laajemmin, ajattomana luonnonmukaisen soinnin symbolina. Yhteisen sointi-ihanteen alkuperälle saattaa löytyä selitys molempien instrumentalistien ’laulullisesta’ taustasta: Harrin lähes parinkymmenen kesän työrupeamasta Savonlinnan oopperajuhlaorkesterin soittajana maailman upeimpien oopperateosten parissa ja Pasin pitkäaikaisesta toiminnasta klassisen laulun opiskelijoiden pianistina sekä lied-opettajana. Konsertin taiteilijat ovat erittäin mielissään saadessaan kantaesittää tässä konsertissa uuden suomalaisen musiikkiteoksen, Luukas Hiltusen sonaatin alttoviululle ja pianolle! Luukasta luonnehditaan säveltäjänä emotionaaliseksi ja intensiiviseksi uusromantikoksi, joka yhdistää perinnettä moderniin mielikuvitusta ruokkivassa musiikissaan. Uudesta työn alla olevasta sonaatistaan Luukas kertoo: ”Kolmiosaista sonaattiani alttoviululle ja pianolle voisin luonnehtia lisänimellä ”Lyyrinen”, sillä siinä hyödynnän alttoviulun syvällistä sointia pitkälinjaisen musiikillisen kerronnallisuuden kautta laaja-alaisesti ja kohtikäyvästi. Teoksessa soittimet ovat tasavertaisessa asemassa – alttoviulun ja pianon välille syntyy aivan ensimmäisistä tahdeista lähtien keskusteleva ja intensiivinen suhde.” Kumpaisenkin, sekä Harrin että Luukaksen, musiikillinen taival on alkanut Pohjois-Kymen musiikkiopistosta Kouvolasta ja sen lisäksi heitä yhdistää rakkaus alttoviuluun; onhan se myös Luukaksen soitin. ”Tilatessani Luukakselta uuden alttoviulusonaatin esitin musiikillisten seikkojen lisäksi toiveen siitä, että hän huomioisi teosta säveltäessään sen sopivuuden myös alttoviuluopiskelijoiden soittotutkintojen ohjelmistoon. Tähän tarkoitukseen sopivien suomalaisten sonaattien määrä on valitettavan vähäinen”, toteaa Harri. Johann Nepomuk Hummelin sonaatin valoisan sävelkielen voidaan katsoa edustavan myös oikein hyvin bel cantoa! W.A. Mozart hyväksyi Hummelin, musikaalisen ihmelapsen, lämpimästi oppilaakseen tämän ollessa vasta kahdeksanvuotias. Hummelin sonaatti onkin Mozartin vaikutuksesta yksi harvoista puhtaasti wieniläisklassiseen tyyliin sävelletyistä sonaateista alttoviululle ja pianolle. Viehättävästi laulava, elämänmyönteinen sonaatti todistaa piano-osuudessaan kaunopuheisesti Hummelin virtuositeetista yhtenä aikansa kuuluisimpana pianistina. Henry Vieuxtemps’n kauniin, Paganinille omistetun Capriccion johdattamana soljutaan todellisen bel canton tunnelmiin. Ranskalaisen sotilasrykmentin suojissa kasvanut Marie joutuu aariassaan Il faut partir surullisena jättämään hyvästit syvästi rakastamalleen yhteisölle. Félicien Davidin Sinfonisen oodin tenoriaariassa itämään matkaaja kohottaa hymnin autiomaan yön taianomaiselle kauneudelle, ja druiditemppelin ylipapitar Norma rukoilee epätoivossaan jumalilta salaisen rakkauden kohteensa paluuta takaisin luokseen.